Vuosikatsaus

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen kyllä.
Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Varmasti olen, mutta nyt en saa äkkiseltään mieleen mitään yksilöityä. Olen tehnyt paljon myös asioita, joita olen tehnyt viimeksi vuosikausia sitten. Esimerkiksi leiponut riisipiirakoita.
Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Kyllä.
Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Pikkuleijonien MM-kulta, Rooman reissu ja Pietarin opintomatka, kuluva joululoma täällä erämaassa.
Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Valitettavasti. Joskaan en peruuttamattomasti.
Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Ainakin musta on tullut viisaampi ja joustavampi. Ulkoisesti en juurikaan.

Oletko lihonut? Mun paino heittelee aika laajalla skaalalla. Olen lopettanut vuoden aikana vaa'an jatkuvan kyttäyksen, joten tarkkaa tietoa painostani mulla ei ole. Vaatteet mahtuvat vielä päälle, joten tuskinpa hirveästi.
Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? En ole. Olen kyllä langettanut itse itselleni porttikiellon useaan paikkaan.
Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana? En ole. Kotona voin katsoa elokuvat yksin, mutta elokuviin meneminen on mulle sosiaalinen tapahtuma.
Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? Rannetatuoinnin.
Kuka oli paras uusi tuttavuus? Vähitellen elämääni roikkumaan jäänyt parempi (?) puoliskoni.
Synnyttikö kukaan läheisesi? Serkkujen parissa tapahtui perheenlisäystä. En ole vielä kerennyt näkemään tulokkaita.
Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi.

Missä maissa kävit? Ruotsissa, Venäjällä, Italiassa ja Virossa.
Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014? Muutto Helsinkiin. Riippuu pitkälti siitä, miten lahtelaisasuntojen hinnat kehittyvät.
Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014? 5.1.
Kärsitkö vammoista? Ihan kyllästymiseen asti. Tässä vuodessa on ollut enemmän "sairaita" kuin "terveitä" päiviä.
Mikä oli paras asia, jonka ostit? Pakko sanoa, että olen ostanut näköjään todella paljon vähäpätöisiä asioita. Yksikään kun ei noussut ylitse muiden.
Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Mä osaan olla todella vaikea luonne, joten poikaystävällä on ollut kestämistä.
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Eniten varmaan omani. En mä muiden käytöshäiriöistä ota itseeni.
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Elämähän on diorisointia... Ei vaan, valtaosa taisi mennä ruokaan sun muihin elämiskuluihin.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Mä en muista miltä musta on tuntunut vuosi sitten, mutta en jaksa uskoa, että olisin voinut olla yhtä onnellinen kuin nyt.
Lihavampi vai laihempi? Varmaan ihan samankokoinen.
Rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Matkustellut ja tehnyt töitä, opiskellut tehokkaammin, nähnyt enemmän sukulaisia.
…entä vähemmän? Varmaan laiskotellut :D Ja murehtinut tekemättäjättämisiä.
Miten aiot viettää uuden vuoden? Katsomalla ilotulitusta ja juomalla skumppaa. Ei mitään villiä, mä oon jo vanha ja väsynyt.
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Sen tarkemmin erittelemättä, pari viikkoa alkuvuodesta.
Rakastuitko vuonna 2014? Niinkin pääsi käymään, yllättävää kyllä.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Pakko myöntää, että Syke. P.C. Holopainen <3
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En vihaa ketään, vihaaminen on kuormittavaa. Joistakuista pidän nykyisin huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten.
Mikä oli paras lukemasi kirja? Mä luin hävettävän vähän kirjoja tänä vuonna. Suosikkini niistä muutamasta oli varmaan Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa.
…entä musiikillinen löytö? Atomirotta. Vanha rotta oppii uusia temppuja.
Mitä teit syntymäpäivänäsi? Söin kettukarkkeja ja jouluruokaa, kävin saunassa, nautin läheisyydestä ja yhdessäolosta.
Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Mymmeli. Vuodesta toiseen.

Viimeisiä viedään

Ennakkotiedoista poiketen paluu etelään koittaakin jopa vähän liian aikaisin. Mä kun olen todella nauttinut ajastani täällä. Minä, urbaani ja helposti tylsistyvä kaupunkilaissielu.

Olen nauttinut pitkistä aamuista sängyssä elokuvan ja aamiaisen parissa, paikallislehdestä, uusista tuttavista, juhlista, lyhyeltä tuntuvista pitkistä välimatkoista, koiraseurasta, saunasta ja lähes jokailtaisista seurapelituokioista. Selitellä olen osannut aina, mutta enpä olisi uskonut olevani Aliaksen kruunaamaton ja voittamaton kuningatar.

Henkilökohtaisesti viikon suurin järkytys on ollut peräti kahdessa miljoonakysymyksessä esiintynyt Pipin Pieni. Helpolla on päästy.

Laskiainen

Eilen viittasin ohimennen sivulauseessa lapsuudentraumoihini, kuinka en päässyt koulun talviurheilupäivänä laskettelemaan, koska en ollut ikinä aikaisemmin lasketellut. Olisin omasta mielestäni voinut vaikka pulkkailla laskettelukeskuksessa. Opettaja oli eri mieltä ja mä jouduin pilkkimään. Tästä tarinasta inspiroiduttiin, ja mut päätettiin viedä pulkkamäkeen.

Aikaa viime pulkkailusta on kauan, ja muistot ovat kultautuneet. Epäilin tokkopa edes mahtuisin lasten selkänojalla varustetun pulkan kyytiin, mutta onneksi yhteen pulkkaan upposi jopa kaksi. Yksin en olisi uskaltanut mäenlaskuun, edes pulkalla ajaminen ei ollut jäänyt selkäytimeen. Kökötin kyydissä kädet ja jalat ristissä, silmät kiinni. Naruja katkesi ylämäkeen kiskottaessa ja lunta meni niskaan litrakaupalla, mutta hauskaa oli. Niin hauskaa, että itse kukin sai epäillä henkistä ikäänsä.

Ja hei, en mä ihan korvessa joululomaani vietä. Täällä on pitseria.

Lähes rajan takana

Eilen auringonlaskun aikaan alkoi satojen kilometrien matka kohti pohjoista. Kiireessä ja huiskeessa, paniikissa ja univeloissa. Noin puolikas elämä matkasta unohtuen.

Takana rankahkot ennakkosynttärit, edessä kaksi viikkoa puhdasta rauhaa ja joutenoloa keskellä paukkupakkasia, tähtien kirjomaa yötaivasta ja puolimetrisiä nietoksia. Paikassa, missä aurinko menee nukkumaan mun herätessä, missä maailman pienuus on jokapäiväistä. Missä saa istua päivittäin valmiiseen pöytään, ja missä huolet saa heittää susille. On joulurauhan julistuksen aika.

Christmas wishlist

Musta paljettibleiseri on ainoa toivomani vaateasia. Sopii arkeenkin piristämään perusasua, muttei ole liian blingbling. Varsinkin, jos osa paljeteista olisi mattapintaisia.

Muumimuki on ollut sellainen jokajouluinen perinne, itse en niitä kaupoista hamstraa. Tänä vuonna mun silmää miellyttäisi toi Seikkailu Muutto-sarjan muki. Myös parin vuoden takainen Primadonnan ratsu-muki olisi mukava yllätys, jos sellaisen vielä jostain bongaisi.

Olen yrittänyt kerätä tota punaista Taika-sarjaa, yhden ihmisen tarpeitteni mukaan. Harmi, että tuo on sesonkisarja. Tänä vuonna voisi olla pienempien, pöllökoristeisten kulhojen ja kahvikuppien vuoro.

Mulla on ollut aina tuuria joululahjakirjojen kanssa - ne ovat sellaisia, joita en itse ostaisi, mutta lukukokemus on todella mukava. Toivon täksikin jouluksi paljon kirjoja.

Ainoa lahja, mitä olen äidiltäni pyytänyt niin joulu- syntymäpäivä- kuin nimipäivälahjaksikin jo pari vuotta, on johdoton, moppimainen pölynimuri. Tuloksetta ainakin toistaiseksi. Äidin mielestä se on maailman suurin turhake, mutta mua itseäni ärsyttää roudata päivittäin iso pölynimuri siivouskomerosta vain minuutiksi imuroidakseni kissanhiekat. Jos imuria ei tänä jouluna paketista löydy, ostan sen itse.

Diorin Hypnotic Poison on suosikkihajuveteni talveen. Kylmänä ja pimeänä aikana suosin lämpimiä ja syviä tuoksuja. Tällä hetkellä mulla on ammottava tyhjiö talvihajuvesiosastolla.

Samppanjapullo on mulle se jokavuotinen rasiallinen vihreitä kuulia. Enpä juuri itse osta, mutta lahjaksi saatuna kyllä maistuu!

Mun lompakko vetelee viimeisiään ja on lisäksi ruma ja epäkäytännölinen. Haluaisinkin laadukkaan ja ajattoman lompakon, johon mahtuu riittävä korttiarsenaali (esim. kaikki vanhatkin kausikortit on kannettava aina lompakossa mukana!)

Ihastuin taannoin noihin fouta-pyyhkeisiin, jotka mahtuvat näppärästi pieneen tilaan ja ennen kaikkea kuivuvat nopeasti. Ihanteellinen reissupyyhe, ja materiaalikin on miellyttävän tuntuista.

Joulu ei tule tänä vuonna

Yli neljäkymmentä joulukorttia tehty! Mä ehdin olla jo huolissani, kun pienintäkään joulukortti-inspiraatiota ei näkynyt moneen kuukauteen. Mutta sitten inspiraatio iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja rytinällä! Mun henkilökohtaisia suosikkeja ovat noi punavalkoiset porokortit.

Eilen olin äidin luona tekemässä joululahjakynttilöitä, ja seuraamassa biedermeier-sohvani entisöintiprojektia. Tällä viikolla lahjoja on leivottu, virkattu ja neulottu oikein urakalla. Olen käyttänyt lahjapaperineliömetrejä yli asuntoni pinta-alan verran. Oheissuorittaminen hoidettu. Vaan silti joulu ei asu enää täällä.

Yhtään joulupalloa tai köynnöstä ei näy missään. Parvekkeen lyhdyssä palaa kynttilä silloin kun muistan, useimmiten ei. En ole maistellut glögiä tai joulutorttuja, en leiponut pienintäkään piparia enkä uhraa ajatustakaan sesonkiruuanlaittoon. Joulukuusikin jää tänä vuonna vintille.

Vielä puolitoista viikkoa työntekoa, ja sitten koittaa loma. Kaivattu sellainen. Mä lähden etsimään joulua tänä vuonna pohjoisesta. Kohti tuntematonta.

Winter basics

Multa on toivottu postausta niinsanotuista vaatekaapin kulmakivistä. Mun kesä- ja talvityylit ovat keskenään todella erilaisia, näin talviaikaan ajattelin esitellä tummat ja neutraalinväriset talven perusvaatteeni.

Mekot
Rakastan mekkoja, yhdessä vaatteessa sekä ylä- että alaosa. Eipä ole olemassa helpompaa tapaa luoda asua! Yksi mekko taipuu asustamalla niin arkeen kuin juhlaankin, ja moneen kertaan. Talvisin suosin mustia mekkoja.

A-linjaiset hameet
Mulla on aika massiivinen ylävartalo, ja koen tyttömäisen hamemallin tasapainottavan sitä. Käytän hameiden kanssa mieluiten ohuita, 20-40-denierisiä mustia sukkahousuja. Pakkasajan pelastuksena on paksut fleecesukkikset, mä myös kerrostan sukkahousuja niillä hirveimmillä tulipalopakkasilla. Näin voin käyttää hameita ympäri vuoden.

Tummat farkut
Mustat farkut mustien nilkkureiden kanssa luovat illuusion pitkistä sääristä, mikä on tällaiselle töppöjalalle pelkkää plussaa. Parhaat koskaan omistamani mustat farkkuni ovat halvat Topshopin Petite Moto Leigh -farkut, ne ovat jo yli vuoden kestäneet käytössä tällaisella reitevällä ihmisellä. Valkoisen yläosan kanssa käytän mieluiten tummansinisiä farkkuja.

Paitapuserot
En tiedä tarkalleen miten sana blouse käännetään suomeksi - paitapuseron äiti on mulle opettanut. Mä olen vasta viimeisen parin vuoden aikana syttynyt näille, nykyään ei muita yläosia juuri tule ostettua. Nämä ovat niin monikäyttöisiä, taipuvat arkeen kuin juhlaankin, ja ne voi asustaa miljoonalla tavalla. Mä tykkään myös villimpikuosisista puseroista.

V-aukkoiset neuleet
Palmikkoneuleet on mun suosikkeja, erityisesti valkoisena. Tykkään hillitystä v-aukosta, asua voi täten varioida pukemalla neuleen alle kauluspaidan. Materiaaleista pidän eniten kashmirvillasta, joka tuntuu ihoa vasten pehmeältä ja lämpimältä. Pistelevä neule on inhottava puettava!

Musta parkatakki
Vuorellinen topattu talviparka on mun monipuolisin ja eniten käytetyin takkini. Ainakaan mä en pärjäisi paukkupakkasilla ilman huppua!

Nahkahanskat
Mulla palelee kädet herkästi, ja nahkahanskat ovat ajaton valinta. Katukuvassa ihastuin punaisiin nahkahanskoihin, ne taitavatkin olla seuraava hankintani.

Nahkasaappaat
Vaikka olenkin korkkarityttö enkä arastele niitä edes talvella, matalakorkoiset saappaat ovat turvallinen valinta hasardikeleille. Mun mielestä mustat nahkaiset ratsastussaappaat sopivat käytännössä kaiken kanssa.

Turkisasusteet
Sain todella kummastuneita katseita, kun ostin ekan karvaliivini joskus kuusi vuotta sitten. Nykyään turkisasusteet eivät enää pistä silmään katukuvassa, ja hyvä niin. Pehmeitä, söpöjä, sopivasti boheemeja ja ennen kaikkea lämpimiä.
 

Kertomuksia kuluneelta viikolta

Näin mukava tuiskuisa näky tervehti mua tänä aamuna ikkunasta. Peitto tuntui yhtäkkiä lämpimämmältä kuin koskaan. Takana yli 12 tunnin yöunet ja jääkylmä supervahva tee ikkunalaudalla.

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, vaikka olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni. Itse vaan teen kaikesta kiireen. Menoa oli joka päivä aamusta yöhön, eikä unelle ollut riittävästi sijaa. Saati sosiaaliselle medialle. Tapahtumapaikkana Helsinki, aina perjantaihin asti.

Mä olen eräs maailman isoimmista epäonnistujista, ja kuluneella viikolla olen aiheuttanut niin kerrostalon tyhjentymisen vahinkopalohälytyksen vuoksi, kahvinkeittimen hajoamisen myötä jatkojohdon ja useamman muun sähkölaitteen oikosulun kärventymisineen, kuin saanut ajaa taksilla junaa kiinni tässä lopulta onnistumatta. Mulle kun sattuu ja tapahtuu, en elä päivääkään koheltamatta, ja moni on kertonut tuntevansa itsensä paljon paremmaksi, älykkäämmäksi ja onnekkaammaksi ihmiseksi mun urpoilua vierestä seuratessa. Hupinsa kullakin.

Keskiviikkona mun aamu alkoi kampaajalla. Olin todella väsynyt, ja nukahtelin varmaan neljä kertaa tuolissa, saaden tästä kuittia. Jatkoin aamua viettämällä mitä tekisin nyt jos asuisin Helsingissä-hetkeä, ja menin Fazerin kahvilaan aamupalalle. Puhvelimozzarellan maku on jotakin käsittämättömän hyvää! Luin kiireettömästi päivän roskamedian, kunnes kaveri tuli pitämään seuraa. Jatkoimme Tennispalatsiin katsomaan vihdoin ja viimein vuoden kohuelokuvan, Muumit Rivieralla. Käsittääkseni elokuva poistui tällä viikolla teattereista, joten ehdittiin ihan viime hetkellä näkemään toikin spektaakkeli. Me, ja ehkä viisi muuta.

Eräänä iltana aloin ruikuttamaan kuinka mun tekee mieli mustekalaa, joten mut vietiin kiinalaiseen syömään. Enpä olisi uskonut, että mustekala taipuu kiinaksikin, ruoka oli mielettömän hyvää eikä yhtään sitä mitä odotin. Ilmainen vihje kaikille: skipatkaa kiinalainen punaviini.

Koska veronpalautukset tulivat, katsoin oikeudekseni ostaa jotakin turhaa ja tarpeetonta. Olkoonkin, että mä en saanut senttiäkään palautuksia. Ja koska elämä on diorisointia, ostin Chanelia. Mä olen sen verran impulsiivinen ihminen, että mulle on todella helppo myydä kaikkea. Varsinkin sitä, mitä en oikeasti edes tarvitsisi.

Tänä vuonna aion toteuttaa itsepäisyyspäivää sanan varsinaisessa merkityksessä. En vastaa puhelimeen ja kieltäydyn kaikista perhepäivällisistä. Äiti oli kuvitellut ostaneensa mulle joulukalenterin, mutta se olikin metrin pötkö Toffifeeta. No, joka päivä pari palaa.

Aion syödä halloumisalaattia ja juoda karpalomehua lattialla maaten. Enkä katso mitään Linnan juhlia tai Tuntemattomia sotilaita, vaan luen Diana Gabalonin Sydänverelläni kirjoitetun yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Jos täysin ranttaliksi heittäydyn, niin laajennan lukujani tilastotieteeseen.

Lohturuokaa

Eräänä kaatosateisena ja pimeänä iltana sangen pahamaineisessa Barcelonan kaupunginosassa avasin kiukkuisena ja itkuisena neonvalokaapeleilla koristellun oven pieneen paikalliseen ravintolaan. Mä en ollut ehtinyt syömään koko päivänä mitään, olin lievästi eksyksissä ja mukanani oli suorastaan naurettavan vähän rahaa. Otin päivän tarjouksen, enchiladas suizas. Sain eteeni maailman parasta ruokaa, ainakin siltä se silloin tuntui.

Tänään, kun sää on ruma, takana rankka päivä ja elämä jakaa sarjassa potkuja päähän, kaipaa lohtua. Ja mulle ruoka on paras lohduttaja. Tänään muistin tuon muinaisen mustan päivän ruuan, ja päätin kokeilla samaa kotona. Mulla ei ole aavistustakaan mitä tuo barcelonalaisenchilada-annos sisälsi, joten otin vapauden yhdistellä ja varioida useita eri reseptejä. Vaikkei ihan autenttiselta maistukaan, ei tällä metsään menty.

ENCHILADAT

8 maissitortillaa

200 g juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

ranskankermaa

Jauhelihakastike

500g jauhelihaa

4 isoa tomaattia

1 dl vettä tai tomaattimehua

iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1/2 (punainen) paprika

1/2 (vihreä) chili

1 tl juustokuminaa

1 tl cayennepippuria

korianteria

Pilko sipulit pieneksi silpuksi, ja kuullota paistinpannulla tilkassa öljyä. Lisää ja ruskista jauheliha. Mausta jauheliha sen vielä ollessa raakaa juustokuminalla ja cayennepippurilla. Pilko paprika ja chili paloiksi ja lisää pannulle kun liha on kypsynyt. Pilko tomaatit pieniksi lohkoiksi (mulla oli 150 g kirsikkatomaatteja ja 2 isoa tomaattia) ja lisää pannulle nesteen ja hienonnetun korianterin kanssa. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 45 minuuttia.

Tacokastike

2 isoa tomaattia

1/2 vihreä chili

1/2 punainen chili

1/2 (punainen) paprika

jalapenoja

pieni sipuli

valkosipulinkynsi

1 rkl viinietikkaa

1/2 tl ruokosokeria

1/2 tl cayennepippuria

1/2 tl juustokuminaa

suolaa ja pippuria

Pilko kasvikset. Kuullota sipulia, valkosipulia ja paprikaa öljytilkassa. Lisää jalapenot, chilit ja mausteet, hauduta hetki. Lisää tomaatit, sokeri ja etikka, ja anna hautua n. 15 minuuttia. Soseuta kastike tarvittaessa.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele uunivuoka, ja lisää pohjalle pari ruokalusikallista tacokastiketta. Rullaa täytettä tortillojen sisälle, ja aseta vuokaan saumasivu alaspäin. Mä en löytänyt maissitortilloja pahimpaan hätään mistään, joten käytin korvaavana tuotteena täysjyvävehnätortilloja.

Mulla on aika pieni uunivuoka, siihen mahtui neljä tortillaa ja reilu puolet jauhelihakastikkeesta, joten lisäsin loput ainekset puolikkaan annoksen mukaan. Tortillat voi täyttää vähemmälläkin täytteellä. Lisää sekä jauheliha- että tacokastikkeen loppu tortillarullien päälle. Kaada ruokakerma vuokaan, kuorruta juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa reilu 15 minuuttia.

Itse laitoin meksikolaislasagnen tarjolle tuikitavallisen vihersalaatin ja ranskankerman kanssa. Hyvää, lämmintä ja todella täyttävää!

Random facts

Leikin pienenä, että perunamuusi on peltoa, johon painelin haarukalla vakoja ja istutin muuta ruokaa niihin vakoihin. Ja ruualla leikkiminenhän oli kiellettyä.

Teatterissa, elokuvissa yms. haluan istua aina kaverini oikealla puolella. Tietenkin tässä käydään keskustelu "Kumman paikan sä haluut? - Ihan sama.." jonka jälkeen voin huoletta ottaa paikan ystävän oikealta puolelta, mulle kun se ei todellakaan ole ihan sama. En tiedä, onko kukaan koskaan havainnut mun tota tapaa. Jos ihmisiä on enemmän, voin istua myös keskellä, mutta jonkun tutun on pakko olla siinä vasemmalla puolellani.

Olen ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu. Useimmiten sattuu. Ihme kyllä en ole vielä koskaan kokenut luunmurtumaa. Muuten onkin jääty auton alle, puolihukuttu ja pannutettu mitä omituisimmissa paikoissa. Puhumattakaan uskomattoman absurdeista tilanteista, joihin olen joutunut osalliseksi.

Rakastan rommia, mutta Captain Morgan on kenties ikuisella boikottilistalla. Jokainen NHL:ää jenkkilähetyksellä katsova ymmärtää varmasti miksi. Se mainos ansaitsisi kaikki maailman ärsyttävyyspalkinnot. Haluan ne merirosvomainokset takaisin!

Olen jo vuosia nähnyt painajaisia mullevipilvestä. Katson unessa säätiedotusta, jossa mullevipilven ilmestymisestä/lähestymisestä kerrotaan, mutten ikinä ole sitä unessa kohdannut, joten en tiedä tarkalleen millainen pilvi se on. Mullevipilvi ei koskaan ehdi havaittavaksi asti, koska herään jo pilven maininnan jälkeen mielettömän ahdistuneena ja itkuisena. Googlettelen aina toisinaan unenpöpperössä, josko joku muu tietäisi kauheasta mullevipilvestä jotakin.

Käytän puhelimessa autocorrectia, ihan jo pelkästään sen elämääntuoman huumoriarvon vuoksi. Olen esimerkiksi kutsunut ystäväni syömään täytettyjä paperikoneita, kerroin Patrick Kantaäidistä ja miettinyt, että Mymmelillä olisi taas pian NATO-lähettilään aika.

Selityksiä

Blogi on kärsinyt koko syksyn aikana huomattavasta hiljaisuudesta, joka on korostunut näin marraskuun aikana. Ellei jopa räjähtänyt käsiin totaalisesti. On siis selittelyn paikka.

Viimeisen puolen vuoden aikana osa mun sisäelimistä (ei, yllättäen maksa ei ole yksi niistä) on yrittänyt jättää irtisanomisilmoituksia, toistaiseksi tuloksetta. Viime viikot onkin eletty aika tiiviissä liitossa sairaalan kanssa. Mä en kirjoita kuitenkaan sairausblogia, joten en omasta oireilustani aio sen enempää avautua.

Myös mun elämäntilanne on muuttunut radikaalisti. Olen joutunut poistumaan mukavuusalueiltani, mikä on tuonut elämään niin hyvää kuin huonoakin. Vapauden määritelmän on saanut päivittää. Käsite koti on muuttunut, elämä on enää vain hyvin niukasti Lahteen sidottuna. Kovaa hintaa tästä joutuu maksamaan ja monta päivää vaihtaisin pois. Mutta eteenpäin mennään vielä.

Lisäksi, mä olin aina pitänyt itseäni hyvänä kirjoittajana. Viime aikoina olen saanut paljon rakentavaa palautetta, joka on saanut mut pohtimaan omia kirjoitustaitojani ja ylipäätään mielekkyyttä bloggaajana. Mä kun voin ilmaista itseäni muutenkin kuin kirjoittamalla, esimerkiksi puhumalla suoraan läheisilleni. Kerran vielä olin idealisti, nyt tuntuu, että en saa raavittua kasaan edes täytepostausta. Hittoon tekosyyt valokuvaamisen mahdottomuudesta hämärän aikaan, mä olen vain huono.

Kirjoittaminen kun joskus oli mun henkireikä, nyt se tuntuu toisarvoiselta. Mä en ole koskaan halunnut miellyttää massaa, joten julkinen bloggaaminen tuntuu jopa ironiselta. Mä en miellytä edes pientä prosenttia lukijoistani. Miksi kerjään tahallani turpaan provosoimalla ilkeitä anonyymeja, päivittäin? Tulevaisuus määrittää kohtalon.

Maailma on rotta

Mun alkuperäinen suunnitelma loppuviikolle oli käydä vain katsomassa Jokerit-SKA-peli, mutta Helsinkiviikonlopuilla on tapana venyä. Mä ehdin toista kuukautta jahkailla mennäkö Atomirotan levynjulkkarikeikalle vaiko ei, ja lopulta en keksinyt yhtään hyvää syytä olla menemättä. Niinpä mä venytin visiittiä perjantaille, ja suuntasin Tavastialle.

Sanalla sanoen huikean keikan jälkeenkin hengailtiin kaveriporukalla Tavastialla pilkkuun asti. Kivaa oli, en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt yhtä kivaa iltaa. Jostain syystä seuraavana päivänä ei ollut enää yhtä kivaa. Niinpä mä venytin visiittiä sunnuntaille...